Terttu Sulkamo

Tertulla eli Tepalla ei ollut  mahdollisuutta harrastaa ratsastusta lapsena, eikä hän koskaan aikuisenakaan kuvitellut, että voisi aloittaa ratsastusharrastuksen. Tallille Terttu päätyi kun Sulkamot etsivät  Ruskeasuolla alkeiskurssin suorittaneelle silloin 10 vuotiaalle tyttärelleen Saramialle uutta tallia.

Tertun mies työskenteli Pääesikunnassa ja tiesi, että Santahaminassa Upseeriratsastajien toiminta oli loppunut, koska armeijan hevoset oli juuri myyty, mutta että toiminta jatkuisi Eriksnäsissä. He kyselivät asiaa Koukkulan Hannulta, ja siitä seurasi, että Saramia liittyi Upseeriratsastajiin. Terttu vei häntä viikoittain tunnille ja paleli maneesissa odotellen tunnin loppumista. Yhtenä päivänä Terttu heitti vähän niin kuin vitsinä, että enkö hänkin voisi ruveta ratsastamaan. Siitä Hannu sekä Klaus Raninen, Klasu, heti innostuivat ja olivat jo tuomassa Tertulle hevosta. Terttu kuitenkin sanoi, että haluaa miettiä asiaa vähän aikaa. Syksyllä 1995  silloin 46 vuotias Terttu liittyi  Upseeriratsastajiin. Terttu päätti tuolloin, että ratsastaa kymmenen kertaa, eikä kysy tuona aikana itseltään, onko se kivaa vai ei. Onneksi hän oli päättänyt ratsastaa sen kymmenen kertaa, koska kolmannen kerran jälkeen Terttu  tajusi, kuinka vaikeata ratsastus on ja olisi ollut valmis lopettamaan. Sisulla Terttu kuitenkin jatkoi ja hurahti hevosiin kuin teinityttö.  Ihminen kaipaa haasteita ja niitä ratsastus on tarjonnut Tertulle  yllin kyllin, omin sanoin joskus  liikaakin. Terttu on saanut nauttia onnistumisista ja putoilemisista.

Tertun mielestä mielenkiintoista oli todeta, että hevoset ovat persoonia. Nobel on yksi hevonen, jolla on paikka aina Tertun sydämessä. Heillä kemiat kohtasivat. Nobel ei koskaan hermostunut vaikka Terttu ei osannut viestittää tarpeeksi selvästi mitä oli tarkoitus tehdä. He hyppäsivät jopa esteitä yhdessä. Gorodovoi oli ihana hevonen, se oli vasta kuusivuotias tullessaan seuralle. Nuorempana se oli säikky kuin mikä, ja Terttu putosi selästä ties kuinka monta kertaa. Mutta vanhetessaan sekin rohkaistui. Pertti on mukava suomenhevonen: vikkelä mutta varma ratsastaa. Sillä Terttu ratsastaisi kai vieläkin jos Pertti ei olisi joutunut eläkkeelle.

Valmentajat ovat käsitelleet Terttua kuin silkkihansikkain, vaikka hän on ollut haastava oppilas. Terttu sanoo, ettei varmasti missään muussa seurassa häntä olisi kohdeltu näin hyvin. Puheenjohtajamme Marko Maaluoto teki jopa erikoissopimuksen ratsastuskoulun kanssa, että Terttu saa tallin rauhallisimman hevosen tunnille. "En voi sanoa kuin kiitos heille kaikille".

Huhtikuussa 2011