Matti Mäkinen

Matti joutui ensinmäisen kerran hevosten kanssa tekemisiin kesäkuussa 1965, kun kadettikurssilla alkoi pakollinen ratsastuskoulutus. Hevonen oli kimo ruuna nimeltään Upseeri. Kun Matti oli päässyt sen selkään, se lähti kävelemään rivistä eteenpäin. Tällöin hän tiedusteli opettajalta ”missä tässä on käsijarru”.  Kyllä sekin sitten vuoden kuluessa löytyi. Kadettien opettajana toimi kapteeni Tapio Kare, entinen 5-ottelun suomenmestari. Hänellä oli taskussa käpyjä tai pieniä kiviä, joita hän heitteli, jos kadetti ei saanut hevosta kunnolla liikkeelle. Usein käpy osui kadettiin eikä hevoseen.

Kadettina ja nuorena upseerina Matti kävi Kadettikoulun tallilla vapaa-aikana ratsastamassa. Vuonna 1976 tuli tallilla Erkki Laukkanen ilmoittamaan Matille, että hänet on valittu seuran sihteeriksi silloisen toiminnanjohtajan Eino Briskin kuoltua tapaturmaisesi. Tällöin Matti siis liitettiin UpsR:n jäsenluetteloon ”sotilaskäskymenettelyllä”. Tästä alkoi sihteerikausi, joka kesti 7 vuotta. Samalla Matti alkoi käydä seuran ratsastustunneilla sunnuntaisin.
Seuran toiminnassa perinteisten hubertusratsastusten ja rekiretkien lisäksi huipputapaus oli vuonna 1977 aloitetut ”Santis Horse Show” ratsastuskilpailut este-, koulu- ja kenttäratsastuksessa. Usein kisat olivat 3-päiväiset ja niissä kilpailtiin myös SM-tasolla. Viimeisin näistä järjestettiin vuonna 1988. Näissä kisoissa Matti vastasi usein käsiohjelmien teosta ja kansliatoiminnasta.
Ratsastaja ei saa sitoutua vain mielihevosiin.  Matti on aina pyrkinyt siihen, että kaikilla hevosilla pitää ratsastaa. Tästä periaatteesta hän kuitenkin luopui, kun vuonna 2009 hevosemme ”Grazia” päätti opettaa hänelle rodeoratsastusta. Oppitunti päättyi kymmeneksi päiväksi Töölön sairaalaan. Seuraavana kevätkautena Matti kävi viellä ratsastamassa lähinnä ”Bohemalla”, jolla kesäkuussa 2010 ratsastus jäi hänelle viimeiseksi kun Matti päätti 45-vuotisen ratsastusuransa. Tässä yhteydessä tulee mieleen Kyra K. ajatukset (Hippos 4/11): ”On opittava lukemaan hevosta. Tärkeintä on edetä hevosen ehdoin. Useimmat onnettomuudet tapahtuvat taitamattomuudesta tai silkasta tyhmyydestä”.
Parasta ratsastusharrastuksessa on Matin mukaan hevosten kanssa toimisen lisäksi ne monet ystävyyssuhteet, joita vuosikymmenien aikana on solmittu. Matin toiminta jatkuu seurassa talkoohengessä, vaikka hevosen selkään hän ei (ehkä) enää nouse.
(Heinäkuussa 2011)