SEURAN HISTORIA 1936-2009

Upseerien ratsastusseura perustetaan

 Perustava kokous pidettiin 15.4.1936 Katajanokan Upseerikerholla. Läsnä olleet 24 upseeria päättivät perustaa yhdistyksen, jonka tarkoituksena oli "koota yhteen ratsastusta harrastavat upseerit sekä kohottaa heidän keskuudessaan ratsastusharrastusta ja -taitoa". Seuran sääntöjen mukaan jäseneksi voi liittyä jokainen vakinaisessa palveluksessa oleva upseeri, reserviupseeri tai Suomessa asuva ulkomaalainen upseeri. Toiminta tukeutui puolustusvoimien hevosiin. Jäsenmäärä nousi vuonna 1937 lähelle 200. Koulutusta ja kilpailuja järjestettiin Kaartin maneesissa, Kampin ratsastuskentällä, Ratsastusstadionilla ja Talin maastossa sekä hiihtoratsastusta Munkkiniemen jäällä.

Koko maan ratsastusharrastuksen kehittymiseen seuramme jäsenet ovat myös vaikuttaneet. Vakinaisen väen upseerien siirtyessä maaseutuvaruskuntiin he ovat siellä kehittäneet ratsastusurheilua niin kouluttajina kuin seuratoiminnan aktiivihenkilöinä.

Sota-aika asetti luonnolliset esteet ratsastustoiminnalle, kun sekä miehet että hevoset olivat rintamalla. Välirauhan aikana ja kesällä 1943 oli jonkin verran kilpailutoimintaa Helsingin Ratsastushallissa ja Ratsastusstadionilla. Tänä aikana tuntiratsastus tapahtui Kaartin Maneesissa. 
 

Toiminta laajentuu sotien jälkeen

 Sodan jälkeen toiminta aktivoitui. Vuonna 1946 perustettiin seuran Junioriosasto Bertil Reijosen johdolla ja 1953 Naisosasto rouva Löfströmin johdolla. Sääntöjä uusittiin vuonna 1948 siten, että jäseneksi voitiin hyväksyä myös aliupseerin arvon omaava henkilö.

Hevoset olivat Taivallahden tallissa ja koulutus tapahtui Ruskeasuon maneesissa, koska Kaartin maneesi oli siirtynyt muuhun käyttöön. Kilpailut olivat monipuolisia. Lajeina olivat rataeste-, hiihtoeste-maastoeste-, suunnistus-, laukka- ja kouluratsastus. Laukkakilpailuja järjestettiin Talissa ja suunnistuskilpailuja Malmin kartanon ja Seutulan maastoissa. Perinteiset hubertus-ratsastukset yhdessä muiden helsinkiläisseurojen kanssa järjestettiin Talissa. Seuran perustamisesta alkaen yhteistoiminta Helsingin Ratsastajien ja Suomen Kenttäratsastusseuran kanssa oli kiinteää. Osan kilpailuista järjesti vuonna 1945 perustettu yhteistoimintaorganisaatio "Helsingin ratsastusseurojen kilpailulautakunta" ja osan Upseeriratsastajat yksin. Tuon ajan kilpailukutsuista tuttu ilmaisu oli, että "luokka on avoin upseereille ja gentlemanni-ratsastajille". Talin laukkakilpailut saavuttivat suuren suosion ja kilpailujen yhteydessä oli myös totalisaattoritoimintaa. Yleensä kilpailut tuottivat voittoa, mutta kun vuonna 1953 niistä tuli tappiota, silloinen rahastonhoitaja K Erik Stenius ilmoitti hallitukselle, että "syntynyttä tappiota voidaan toistaiseksi pitää seuran velkana hänelle". Tuota velkaa ei tiettävästi koskaan peritty takaisin. Hiihtoesteratsastuskilpailujen järjestäminen Laaksossa jatkui 60-luvun lopulle asti.

Helsingin Olympialaiset 1952 olivat koko Suomen ratsastusurheilulle suurtapahtuma, johon myös lukuisia seuramme jäseniä osallistui OK:n Ratsastustoimikunnan johto- ja kenttätehtävissä. Kilpailijana Olympialaisiin osallistui ratsumestari Viktor Jansson. Tällöin oli ensimmäistä kertaa Suomessa mahdollista seurata maailman huippuratsastajien suorituksia.

Ratsastusmahdollisuudet heikkenevät 1950-luvulla

Olympialaisten jälkeen puolustusvoimat vähensi voimakkaasti hevosten määrää ja samalla myös koko Suomen hevosmäärä väheni tasaista vauhtia. Tämä luonnollisesti vaikutti myös seuran toimintaan. Reserviin kuuluvien jäsenten mahdollisuus ratsastukseen rajoittuivat. Lisäksi nousi esille vastuu onnettomuustilanteissa käytettäessä armeijan hevosia. Tätä varten perustettiin Hevostakausrahasto, johon oli tavoitteena kerätä kahden hevosen hinta. Tavoitteeseen ei koskaan päästy ja tilanteen edelleen huonontuessa varoja käytettiin reservissä olevien jäsenten kilpailukulujen maksamiseen.

Vuonna 1951 perustettu Helsingin Nykyaikaiset 5-ottelijat lisäsivät puolustusvoimien ratsuhevosten käyttöä. Samaan aikaan kilpailukykyiset hevoset vähenivät. Tällöin parhaat kilparatsastajat siirtyivät edustamaan muita helsinkiläisseuroja näiden tarjotessa käyttöön paremmat hevoset. Mm. pitkäaikainen kouluttajamme Viktor Jansson siirtyi edustamaan Helsingin Ratsastajia, vaikka muuten hän osallistui edelleen aktiivisesti seuran toimintaan.

Taivallahden tallin lopettaminen vuonna 1958 oli kova isku seuran toiminnalle. Pääosa seuran jäsenistä jatkoi ratsastusharrastustaan Ruskeasuon siviilitalleilla Hevostakausrahaston tukemana. Vain aktiivipalveluksessa olleilla sotilailla oli mahdollisuus ratsastaa Santahaminassa.
 

Kadettikoulun johtajasta seuran puheenjohtaja

 Vuodesta 1959 alkoi kaksi vuosikymmentä kestänyt perinne, jossa seuran puheenjohtajana toimii Kadettikoulun johtaja. Nämä olivat eversti Mikko Sisto 1959-1961, eversti Börje Backström 1962-1964, eversti Magnus Haaksalo 1965-1971, eversti Lars Heinrichs 1972-1974 ja eversti Tauno Sutela 1975-1979.

Upseeriratsastajat järjesti yhdessä Kadettikoulun kanssa vuonna 1960 ensimmäiset kansalliset kenttä- ja rataestekilpailut. Kilpailujen kestävyyskoe ratsastettiin Santahaminassa, kouluratsastus Ruskeasuolla ja rataesteratsastus Laakson Ratsastusstadionilla.

Seuran ratsastustoiminta siirtyi kokonaan Santahaminaan Kadettikoulun tallille vuonna 1962. Seuratunneilla koulutuksessa keskityttiin ratsastustaitojen kehittämiseen ja senioriratsastajien osalta lähinnä maastoratsastukseen. Tähän Santahaminan luonto tarjosi hyvät edellytykset.

Seuran sääntöjä muutettiin siten, että "jäseneksi voidaan hyväksyä jokainen upseeri tai aliupseeri perheenjäsenineen sekä puolustusministeriössä ja puolustusvoimissa palvelevat henkilöt". 
 

Jälleen ongelmia

 Vuonna 1971 ratsastustoiminta Santahaminassa keskeytyi, kun kadeteille annettava ratsastuskoulutus lopetettiin. Vuosina 1972-1975 seuran toiminta rajoittui lähinnä kokouksiin ja vähäisessä määrin muilla talleilla ratsastamiseen. Ratsastusmahdollisuuksien puuttuessa keskusteltiin oman tallin perustamisesta tai seuran lakkauttamisesta. Tässä mielessä pidettiin jopa silloisen puheenjohtajan "selän takana" epävirallinen hallituksen kokous, jossa pohdittiin mahdollisuuksia seuran hengissä pitämiseksi. Onneksemme ratsastustoiminta alkoi uudelleen Santahaminassa vuonna 1975.
 

Tauno Sutelan johdolla kohti uutta nousua

Kadettikoulun johtajaksi vuonna 1976 nimitetty eversti Tauno Sutela antoi tukensa seuran toiminnalle. Risto Manni suunnitteli kansallisten ratsastuskilpailujen järjestämismahdollisuudet Santahaminassa.

Kilpailutoiminta keskittyi vuosina 1977-1988 pidettyihin Santis Horse Show -kilpailuihin. Kolmena ensimmäisenä vuonna kilpailut järjestettiin yhdessä Suomen Kenttäratsastusseura ry:n kanssa, mutta vuodesta 1980 alkaen Upseeriratsastajat järjesti ne yksin. Tähän ratkaisuun vaikuttivat puolustusvoimien uusitut työvoima-apumääräykset, jotka edellyttivät ulkopuolisille annettavan avun olevan maksullista. Henkilökuntaseurana Upseeriratsastajat joutui maksamaan vain osan työvoima-avusta.

Kilpailijat olivat tyytyväisiä Santahaminan kilpailualueiden hiekkapohjaan. Lähes joka vuosi oli kilpailuissa myös SM-luokka. Parhaina vuosina ratsukoitten määrä ylitti 300. Vielä tänäkin päivänä useat Santahaminassa kilpailleet muistelevat suurella lämmöllä saaren upeita maastoja, ratsastusmahdollisuuksia ja hyvin järjestettyjä kilpailuja.

Seuran Naistoimikunta Satu Fagerlundin johdolla hoiti kilpailujen kanttiinitoiminnan. Kilpailujen tuotto mahdollisti seuran ensimmäisten hevosten hankinnan. Vuonna 1978 hankittiin Zakos ja vuonna 1981 The Quest.
 

Toiminnassa jälleen ongelmia ja uusi nousu

1970-luvun loppupuolella puolustusvoimat vähensi jälleen hevosten määrää. Santahamina sai jäädä kadettien ja 5-ottelijoiden ratsastuskoulutuksen keskukseksi. Santahaminaan siirrettiin muilta lakkautetuilta talleilta hevosia. Samanaikaisesti kun uusia ei hankittu, hevosten keski-ikä nousi 1970-luvun lopulla 18 vuoteen. Tilanne parani 1980-luvun alussa, kun puolustusvoimat ja Suomen Nykyaikaisen 5-ottelun liitto uusivat hevoskantaa. Upseeriratsastajat järjestivät harrastetuntien lisäksi perinteisen Rekiretken maaliskuussa ja Hubertus-ratsastuksen lokakuussa.

Ratsastustoiminta keskeytyi 1985 Santahaminan tallin peruskorjauksen takia 8 kuukaudeksi. Vuoden 1986 alussa oli tallin korjaus valmis ja tallille saatu riittävä määrä hevosia. Vuodesta 1986 kevääseen 1994 toiminta jatkui edellisten vuosien rutiinilla Santahaminassa Kadettikoulun tallilla. Toiminta keskittyi jäsenten ratsastustunteihin sekä eritasoisiin koulutus- ja valmennustilaisuuksiin. Seuran hevoskantaa uudistettiin hankkimalla vuonna 1986 Liberto ja 1991 Amer.

Vuosina 1990-1994 järjestettiin yksipäiväisiä kansallisia esteratsastuskilpailuja sekä 1-2 päiväisiä piirikunnallisia koulu- ja esteratsastus- sekä seurakilpailuja. Lisäksi järjestettiin haastekilpailuja Poliisiratsastajien ja Reserviratsastajien kanssa. Upseeriratsastajien joukkue osallistui myös Tasotuoppi-kilpailuun menestyksekkäästi. Parhaat saavutukset olivat vuonna 1991 voitto ja seuraavana vuonna toinen sija.

Vuosina 1986-1987 5-ottelijat hankkivat uusia hevosia lajin MM-kilpailuja varten. Näistä sijoitettiin Santahaminan tallille 10 hevosta. Nämä hankinnat paransivat Santahaminan tallin toimintamahdollisuuksia varsinkin vuoden 1990 jälkeen, jolloin nämä hevoset tulivat myös Upseeriratsastajien jäsenten tuntiratsastuskäyttöön. 

Puolustusvoimat luopui hevosista kesällä 1994

Koko 1990-luvun alku käytiin taistelua puolustusvoimien päätöksestä luopua hevosista. Eri tahoilla tehtiin laskelmia ja lähetettiin vetoomuksia aina puolustusministeriä myöten. Päätös, että puolustusvoimat luopuvat hevosista ja kadettien ratsastuskoulutuksesta jäi kuitenkin voimaan. Puolustusvoimien viimeiset hevoset myytiin huutokaupalla kesäkuussa 1994. Tallirakennustakaan ei vuokrattu seuralle, vaan se peruskorjattiin varusvarastoksi.
 

Toiminta siirtyy Sipooseen

Ratsastustoiminnan loputtua Santahaminassa seura joutui etsimään uuden tallin Helsingin lähialueelta. Toiminnan turvaamiseksi perustettiin Tarpaani-ryhmä, jonka jäsenet olivat Upseeriratsastajat ja Suomen Nykyaikaisen 5-ottelun liitto sekä tukijäsenet Helsingin Wiisikot ja Reserviratsastajat. Tässä vaiheessa Tarpaani-ryhmän käyttöön siirtyivät hevoset: Upseeriratsastajien Liberto ja Amer sekä 5-ottelijoiden Blue Wings, Hanakka, Hankkija, Laune, Lucy, Nobel, Onninen, Sähäkkä ja Wanad.

Uudeksi toimintapaikkakunnaksi syksyllä 1994 tuli Sipoo, jossa ensin olimme Nevaksessa 5 kuukautta. Siltä ajalta erityisesti jäi mieleen hyvät maastoratsastusalueet ja vauhdikas Hubertus-ratsastus. Pidentynyt matka ja ratsastustuntien hinnan kallistuminen vähensivät seuramme jäsenmäärää voimakkaasti, mutta muutoin toiminta jatkui uusista olosuhteista huolimatta entiseen tapaan. Nevaksessa hevosten käyttöaste jäi niin vähäiseksi, että niiden terveyden takia piti etsiä toinen talli, jossa hevoset saavat riittävästi liikuntaa.

Uudeksi paikaksi löytyi Eriksnäs, jossa ratsastustoiminta alkoi vuoden 1995 alussa ja jatkui lähes perinteisesti. Sunnuntain jäsentuntien lisäksi järjestettiin lauantaisin kerran kuukaudessa esteratsastuskilpailut sekä ajoittain maastoratsastustunti. Hubertus-ratsastus järjestettiin lokakuussa. Sen sijaan Santahaminassa perinteiseksi muodostuneista rekiretkistä jouduttiin luopumaan. Tilalle tulivat Reijo Hietamäen johtamat katrillit Itsenäisyyspäivänä ja jouluaattona.
 

60-vuotisjuhla Santahaminan Upseerikerholla

Kuusikymmenvuotisjuhla pidettiin 15.4.1996 Santahaminan Upseerikerholla. Juhlaan osallistui 44 ratsastuksen ystävää.

Juhlassa luovutettiin seuran standaari kunniajäsenille Gunnar Brandt ja K Erik Stenius sekä palkittiin Suomen Ratsastajainliiton ansiomerkeillä kultaisena Hannu Koukkula, hopeisena Klaus Raninen ja Matti Mäkinen sekä pronssisena Satu Pehkoranta ja Ulla Rekonen. Reservin ratsastajamitalilla palkittiin kultaisena K Erik Stenius ja Matti Mäkinen, hopeisena Kalevi Sipilä ja pronssisena Kari Vuorivirta.
 

K Erik Stenius 80 vuotta

Upseeriratsastajien toimintaa monin tavoin tukenut K Erik Stenius täytti vuonna 1996 80 vuotta. Seura juhlisti tätä merkkipäivää 2.6.1996 ratsastaen Nevas Golfin ravintolaan lounaalle Hannu Koukkulan johdolla kuuden ratsukon voimin. Juhlassa luovutettiin seuran lahjana hänelle valokuva-suurennos, jossa hän on Liberton selässä Santahaminassa. 
 

Upseeriratsastajat 1997-2006

Upseeriratsastajien toiminta vakiintui Eriksnäsin tallille. Seuran puheenjohtajuus siirtyi Seppo Haariolle ja Hannu Koukkula tuli varapuheenjohtajan tehtävään. Rahastonhoitajana jatkoi Klaus Raninen, toiminnanjohtajana Kari Vuorivirta ja sihteerinä aloitti Pia Tanskanen. Tämä sama joukko on edelleenkin joko samoissa tehtävissä tai muissa keskeisissä tehtävissä seuran hallituksessa.

Vaikka seuran ratsastustoiminta olikin siirtynyt Eriksnäsiin, niin Santahaminasta ei täysin kuitenkaan luovuttu. Vuosikokoukset pidettiin aina joko Santahaminan Upseerikerholla, Sotilaskodissa tai Jääkäritalossa.

Suomen Nykyaikaisen 5-ottelun liiton (SN5L) ja Eriksnäsin Tallin seuran käyttöön luovuttamien hevosten määrä vaihteli hevosten ostojen, myyntien  ja sairastumisten takia. Lisäksi vuosina 2001-2002 oli käytössämme yksityishevonen Termes. SN5L kanssa yhteistyö loppui 2001 ja Tarpaani-ryhmä lakkautettiin. Samalla loppuivat myös Hubertus-ratsastukset käytettävissä olleiden hevosten vähentyessä. 

 Tallitoiminnassaan seuralla oli yhteistyösopimus 1995 - 1999  Sibbohippo Oy:n ja vuoden 2000 alusta Oy Karlvik Riding Ab:n (nyk. Ratsastuskeskus Karlvik Oy) kanssa. Yhteistoiminta on jatkunut hyvin koko toimintakauden, vaikka tallin omistusjärjestelyissä tapahtui muutoksia.

Ensimmäiset estekilpailut järjestettiin 1997-1998 yhdessä Helsingin Wiisikoiden kanssa. Syksystä 1998 alkaen Upseeriratsastajat järjesti ne yksin. Kilpailujärjestelyjä varten seura koulutti Suomen Ratsastajainliiton kursseilla estetuomareiksi Reijo Hietamäen, Hannu Koukkulan, Klaus Ranisen ja Kari Vuorivirran, ratamestareiksi Koukkulan ja Vuorivirran sekä taitotuomariksi ja ratsastuksenvalvojaksi Hietamäen. Vuonna 1994 alkanut yhteistoiminta Tarpaani-ryhmän kanssa päättyi syksyllä 2001, kun 5-ottelijat siirsivät toimintansa Keravalle.

Hevoskauppoja 

Hevoskauppa on aina onnenkauppaa! Vuonna 1997 seura kävi ostamassa kaksi hevosta Liettuasta - Barbitalaksen ja Gorodovojn, jotka olivat hyviä käsitellä ja hypätä. Kuitenkin jo muutaman kuukauden kuluttua Barbitalas sai ähkyn ja jouduttiin lopettamaan. Seuraavana vuonna K. Erik ja Thomas Stenius lahjoittivat seuralle Liettuasta hankitun Baronen, joka oli erinomainen koulu- ja estehevonen, mutta sen jalat eivät kestäneet ratsastuskoulukäyttöä. Vuonna 2000 seura osti Eriksnäsin tallilta Venäjältä tuodun Prometein, joka kuitenkin terveyssyistä myytiin jo vuonna 2002 yksityiskäyttöön. Seuraavaksi seura osti Eriksnäsin tallin tuntihevosen Sinbadin, joka jo kahden vuoden kuluttua jouduttiin myymään tuntihevoseksi sopimattomana yksityiskäyttöön. Seuraavaksi seura osti 2003 Jokioisista yksityiskäytössä olleen Brocathin, joka on ainakin toistaiseksi osoittautunut hyväksi tuntihevoseksi. Tämän jälkeen ostettiin vuonna 2004 Eriksnäsin tallilta kaksi tuntihevosta - Dundurs ja Bohema. Näistä ensin mainitulle tuli vuonna 2005 kinnerpatti, joka on rajoitti sen käyttöä huomattavasti. Vuoden 2007 alussa Dundurs myytiin yksityiskäyttöön ja se on uuden omistajan hoidossa tervehtynyt hyvään kuntoon.  Bohema on ollut hyvä käyttöhevonen. Eli yhteenvetona - seuralla on ollut hevosten suhteen melko huono onni. 

Ratsukoiden paluu Santahaminaan kesällä 2006

 Keväällä 2005 seuraa alkoi puhuttamaan ajatus tuoda hevoset jälleen Santahaminaan ja järjestää  siellä jonkinlainen ratsastusnäytös. Tilaisuus päätettiin toteuttaa elokuussa 2006 yhdessä Santahamina-seuran kanssa ja samalla juhlia seuran 70-vuotista historiaa. Tapahtumalle saatiin tärkeää tukea myös Kaartin Jääkärirykmentiltä.

 Upseeriratsastajat, Reserviratsastajat ja Karvikin Ratsastajat järjestivät kymmenellä ratsukolla Reijo Hietamäen johtaman katrillin Santahaminan peruskoulun ala-asteen urheilukentällä. Ratsastusnäytös oli suuri menestys, sillä lähes 400 ihmistä oli tullut seuraamaan sitä. Kuin enteillen tulevaa ja muistaen historia, tämä uusi ratsastustapahtuma oli nimetty Santahamina Horse Show:ksi.

 Näytöksen jälkeen Upseeriratsastajien ja Karlvikin Ratsastajien mukanaan tuomat hevoset ratsastettiin urheilukentältä Saharan pohjoispäähän. Täältä alkoivat maastoratsastukset Saharaan ja lähes kaikki paikalla olleet jäsenet käyttivät tämän mahdollisuuden hyväksi. Tämä ratsastus toi monille mieleen vanhat hyvät ajat Santahaminassa. Historiallisen päivän päätti Upseerikerholla vietetty vuosipäivän juhla. 

Santahamina Horse Show 2008 – paluu syntysijoille

 Keväällä 2008 Suomen Ratsastajainliitto palkitsi Upseeriratsastajat erityismaininnalla ja rahapalkinnolla. Perusteluina oli mm. se, että seura on omaleimainen, sen jäsenistöstä lähes puolet on miehiä ja keski-ikäkin on yli 50 vuotta. Tämä palkitseminen antoi hyvän myönteisen vauhdin koko kevään toiminnalle.

 Elokuussa 2008 järjestettiin jälleen yhdessä Santahamina-seuran, Reserviratsastajien ja Karlvikin Ratsastajien kanssa sekä Kaartin Jääkärirykmentin tuella Santahamina Horse Show 2008. Ennen tätä tapahtumaa Helsingin kihlakunnan poliisilaitoksen Ratsastava poliisi partioi kahden ratsukon voimin Santahaminassa ja esitteli näin omaa toimintaansa. Heillä ja Upseeriratsastajilla on pitkä yhteinen historia monista eri tapahtumista vuosikymmenien varrelta.

Ohjelmassa oli jälleen katrilli, mutta Pekingin olympialaisten tunnelmissa tapahtumaan kuului muutakin. Tea Blom esitti huikaisevan upean kouluratsastus-näytöksen. Tämän jälkeen ratsukot jäivät vielä vähäksi aikaa yleisön ihmeteltäväksi Santahaminan peruskoulun ala-asteen urheilukentälle. Näiden näytösten kanssa samaan aikaan Papinlahden perinteisellä ratsastuskentällä oli täydessä vauhdissa esteratsastusnäytöksen valmistelut.

Kentälle oli rakennettu kahdeksan esteen rata, jossa Karlvikin Ratsastajista Juho Lähteenmaa ja Hanna Nylund kilpailivat keskenään näytösluontoisesti. Lopuksi Upseeriratsastajien jäsenillä oli mahdollisuus maastoratsastukseen ja yleisölle annettiin tilaisuus talutusratsastukseen.

Santahamina Horse Show 2008 oli jälleen menestys, sillä noin 300 ihmistä seurasi näytöksiä. Tapahtuma myös palasi sen syntysijoille Papinlahden ratsastuskentälle, jossa kolme vuosikymmentä aiemmin oli aloitettu Santis Horse Show-kilpailujen järjestäminen. Kaikki muut Santahaminan ratsastuskentät tai aitaukset ovat metsittyneet, mutta Papinlahden kenttä on säilynyt lähes entisessä kunnossa jalkapallon ansiosta. Kentällä ei oltu ratsastettu 14 vuoteen, mutta luonnonhiekkainen kenttä oli silti hyvä ratsastaa ilman minkäänlaisia kunnostustöitä.

 Vuonna 2009 Santahaminassa juhlitaan saaren 200-vuotista historiaa sotilassaarena. Tähän juhlakokonaisuuteen kuuluu siellä olevien ja joskus olleiden joukko-osastojen toimintanäytöksiä, mutta myös Upseeriratsastajat ovat mukana. Seura aloittaa Santahaminan juhlallisuudet järjestämällä elokuun viimeisenä viikonloppuna yhteistyökumppaneidensa, Kaartin Jääkärirykmentin ja Maanpuolustuskorkeakoulun tuella Santahamina Horse Show 2009 tapahtuman. Ohjelmassa tulee olemaan esteratsastuskilpailu, erilaisia näytöksiä, kärryajelua ja talutusratsastusta sekä Sotilas ja hevonen seminaari.

 Ratsukot ovat tehneet näyttävän paluun Santahaminaan 2000-luvun jälkimmäisellä puoliskolla reilu 10 vuotta saaren oman ja puolustusvoimien viimeisen tallin sulkemisen jälkeen. Järjestetyt näytökset ja niiden saavuttama mielenkiinto ovat osoittaneet, että ratsukot sekä sotilasratsastusperinne kuuluvat myös Santahaminan nykyhetkeen ja siten täydentävät sen historiaa.

Matti Mäkinen  2009